Matkakertomukset

MATKAKERTOMUS KANTA-HÄMEEN SELKÄYHDISTYKSEN RUSKAVAELLUKSESTA
YLLÄSTUNTURIN JA SÄRKITUNTURIN MAISEMIIN 7.9 – 14.9.2019
Varhain lauantaiaamuna 7.9 Wetterhoffilla oli odottelemassa Hämebus Oy:n bussia 29
samanhenkistä tuntureiden kapuajaa.
Kaikilla oli mielessä Lapissa odottava ruska, joka etelässä ei vielä näyttänyt merkkejään.
Ruska ilmenee, kun valon väheneminen ja lämpötilan aleneminen aiheuttavat kasvien
yhteyttämisen loppumisen, jolloin lehtivihreä alkaa hajota ja lehden sisältämät muut väriaineet, kuten punaiset, oranssinpunaiset ja keltaiset värit pääsevät näkyviin.
Menomatkalla ruskaa ei paljon havaittu. Tornion ja Pellon välisellä osuudella, jossa maantie seurailee Tornionjoen uomaa, tietä reunustavat koivut olivat jo kullankeltaisia.
Tiesimme, että tulevilla vaellusreiteillä tuntureiden kupeessa saisimme kokea ruskaa, myös sen toisen ilmenemismuodon, maaruskan. Se näkyy värikkäimpänä mustikoissa, juolukoissa, riekonmarjoissa ja vaivaiskoivuissa.
Bussimatka Hämeenlinnasta Ylläkselle kesti yli 13 tuntia. Matkalla pidettiin sopivasti kahvi-, ruoka ja jaloittelutaukoja. Sen mukaan mitä kuljettajamme Joonas Niemisen lakisääteiset lepotauot vaativat. Joonas on kaikille ystävällinen komea nuori mies, joka retken aikana osottautui verrattomaksi seuramieheksi. Mahtava lätynpaistaja ja Pirunkurun valloittaja. Taukojen välillä jotkut lukivat lehtiä tai kuuntelivat musiikkia, toiset täyttävät ristikoita tai sudokuita. Välillä pelattiin bingoa tai mietittiin vastauksia kinkkisiin tietokilpailukysymyksiin. Perillä Ylläksellä majoituimme Lapland Hotels Ylläskaltioon, joka on rauhallinen Äkäslompolon hotelli. Sen henkilökunnan ystävällisyys saivat meiltä kehuja eikä koko aikana vahingossakaan nälkä päässyt yllättämään. Hotellissa oli kolmena iltana bingo. Jokaisen illan pääpalkinto tuli ryhmämme jäsenille.
Lähistöllä on myös kuuluisa Jounin kauppa, josta voi täydentää ostoksiaan.
Viikon aikana ehdimme tutustua ja nauttia Ylläksen upeista maisemista. Vaellusreittiemme varrella olivat Äkäslompolon tunnetuimmat nähtävyydet kuten Velhonkota, Kesängin Keidas, Pirunkuru ja Varkaankuru.
Pirunkurua pitkin noustaan Kesängin Keitaalta Kesängin huipulle kilometrin verran. Nousua on noin 300 metriä. Nousun ankaruutta lisää sen vaikeakulkuisuus, lähes koko matkan on rakkaa, välillä isoja, välillä pieniä kiviä.
Muutama henkilö kiersi Kiirunankiepin ja osa porukasta kävi tutustumassa Kuerlinkkaan, jossa Kuerjoki kuohuu komean kurun pohjalla kohti Äkäsjokea.
Reittimme varrella oli myös luontokeskus Kellokas, jossa voi tutustua Pallas - Yllästunturin kansallispuiston luontoon.
Osa reiteistä olivat raskaita ja vaativia, mutta kapuamiset palkittiin upeilla maisemilla, rakkaa ja maaruskaa.
Tietysti tutustuimme Pirtukirkon ilta- ja päivätansseihin, Matti ja Teppo esiintyivät viikon aikana pari kertaa. Riemuliiterin Souvaritansseissa oli myös tunnelmaa.
Keskiviikkopäivän vietimme Särestöniemen museossa Kittilän Kaukosessa.
Vaikuttava paikka ympäristöineen ja runopolkuineen, keskellä ei mitään. Kaunis miljöö yhdessä hienon taiteen ja Ounasjoen kanssa.
Reidar Särestöniemi on tunnetuimpia lappilaisia kuvataiteilijoita. Särestöniemi tunnetaan suurista ja värikylläisistä Lappi-aiheisista maalauksistaan. Hänen taiteensa lähtökohtana olivat Lapin luonto sekä maakunnan ihmiset ja uskomukset.Torstaina oli viikon ainoa sadepäivä. Silti muutama uskaltautui vaellusreissulle. Pääasiassa päivä kului kylällä shoppailun merkeissä. Illalla järjestettiin lätty- ja nokipannukahvitilaisuus Ylläskaltion pihalla olevassa kodassa. Laulettiin, Marja Värri kertoi hauskoja runoja sekä kuunneltiin yhden maamme parhaimmistoon kuuluvan puhallinmuusikon, Yrjö Hauskalan huilumusiikkia.
Perjantaina Joonas kuljetti meidät Muonion Särkitunturille. Pieni ponnistelu kannattaa, sillä ylhäällä odottavat hulppeat maisemat. Tunturin päältä avautuivat upeat näkymät järvi- ja tunturimaisemaan. Varsinkin Pallastunturit näyttäytyvät tänne hienosti. Laella oleva lampi kimmelteli kuin peili auringossa. Hienoa kerrassaan.
Lauantai-aamu aloitettiin jo kello 7.00 tukevalla aamupalalla, lähtö kotimatkalle kun oli edessä jo kello 8.00. Paluumatkalla käytiin vielä ulkomailla. Joonas ajoi bussinsa Aavasaksalta Ruotsin puolelle ja Haaparannalta takaisin Suomeen.
Kokonaisuudessaan paluumatka sujui onnellisissa merkeissä, jossakin syötiin ja jossakin käytiin kahvilla. Videolta katsottiin ja mietittiin päättelykykyä vaativan tietokilpailun tehtäviä. Perillä Hämeenlinnassa olimme illalla noin klo 21 aikoihin.
Matkamme oli kaikkineensa mielestäni onnistunut. Saimmehan kokea sitä Lapin kuuluisaa ruskaa ja onnistuimme jälleen kerran tuottamaan positiivisia kokemuksia.
ISO KIITOS koko ryhmälle. Tämän kertomuksen laati Kalle Haapea.

PDF-tiedostoMatkakertomus 2019.pdf (9.8 MB)
Matkakertomus kuvineen.